kuinka hupu toimii?

kas, kolme kk mennä hurahti, viimeisin siitä melkein kokonaan ilman tokoa. Ompas tullut arkeen tunteja lisää ja ajatuksiin tilaa :)

Ollaan kisailtu aika ahkeraan agia ja kisaputki jatkuu vieläkin. Välillä on jopa tuntunut siltä että saatetaan joku kaunis päivä joku nollakin saada ykkösistä, mutta mikä tärkeintä, ollaan opittu ihan kauheesti ja meillä on ollut tosi kivaa. Agin kisaaminen nyt vaan on ihan huippuhauskaa. On ehkä maailman siistein tunne kun se tappava jännitys yrittää iskeä omaa vuoroa odottaessa mutta sun ei ees tarvi yrittää saada koiraa kuulolle tai mitään, se voi vetää ihan transsissa sinne radalle ja silti siellä radalla se sitten on mun kanssa tekemässä. Vielä siistimpää on se kun se tappava, musertava hengenahdistusjännitys on päällänsä, kävelet starttiin ja se on poissa, se vaan katoaa. Niin siistiä.

Sen lisäksi miten Hupu toimii olen yrittänyt vähän omatoimisesti tutkia sitä miten mä toimin, agikisoissa jännittäessä pystyn nimittäin paniikin lietsomisen sijaan siirtämään ajatukset johonkin muuhun, viimeksi sain sen mahasta ottaa/hengenahdistus tunteen kaikkoamaan jo ennen radalle kävelyä kun siirsin kaiken keskittymiseni siihen että muistelin tutun biisin sanoja (biisin jonka tavallisesti osaan ulkoa mutta nyt tuli mieleen ehkä eka lause..) Tätä voisi jalostaa ja kokeilla joskus tokokisoissakin, jos sinne asti päästään.

Oon myös opetellut luottamaan Hupuun, tätä on harjoiteltu käytännössä menemällä paristi lähtöön vapaana, tai vähintään lähdössä kun koira haluaisi jumittaa kohti rataa niin pyytämällä se vielä sivulle ennen lähtöä. Ja kas, sehän tottelee mua ;)

Mutta siitä miten hupu toimii, enhän mä sitä vieläkään tiedä, mutta hauskaa ja oivaltavaa pikkuhiljaa oppia jotakin. Tai ihmetellä että mitä siinä välissä tapahtui kun joku asia rupesi toimimaan. (tai ei ruvennut). Meillähän oli esim. agissa "kauhea" "lähtöongelma". Tottelevainen kiltti pikku-Hupuhan ei nääs kun aloitettiin kisaamaan niin olisi niin millään pysynyt lähdössä, jossain kisoissa sanoinkin jollekin että se tuntuu ihan hallitsemattomalta, että mulla ei vaan oo siihen mitään vaikutusmahdollisuutta. Sitten tuossa joskus päätin että se pysyy siellä lähdössä koska se osaa. Itseni tueksi ehkä kertasin käskyä pois kävellessä, yritin kuulostaa uskottavalta. tokihan sitä pysymistä on treeneissä palkkailtu, mutta niin sitä oli "ongelmankin" aikaan. Nyt ollaan treenitilanteissa treenattu myös lähdöissä istumaan jäämistä, joka oli sille joskus ihan tosi vaikeeta, pinksahti aina vaan ylös, ja siitä tuli jopa vähän ahdistavaa. Oon tehnyt sitä lähinnä vasta itsekseen, mutta saan sen kyllä jo jäämään kerrasta istumaan kivalla ilmeellä. Seuravaaksi voitas harkata lähtöjä seisomassa pysyen.

Yksi opeteltu asia on myös hetsaus, Hupuhan on tosi vaikea hetsattava kun se on aina kovin cool, agin kautta oon saanut sille opetettu yy-kaa-koo-juttuja, hiipimistä yms. niin että tunnistaa ne samoiksi myös muissa tilanteissa, toki jalostamista on vielä paljon.

Perusongelma: niin kauan kuin nään treeneissä ja radalla vain Hupun niin meillä menee aika mukavasti ja mun fiilis on hyvä. Jos kuulen agiradalle esim. kuuluttajan tai yleisön, menee aina huonosti, Hupu tuntuu kaikkea muuta kuin käden ja ajatusten jatkeelta. Agissa se ehkä ilmenee niin että se joko suorittelee esteitä toisin kuin on sovittu, tai yrittää purra mua. Tokossahan tapahtuu tosi helposti samantapainen keskittymisen karkaamis-ilmiö. Kun tehdään jotain mitä mun mielestä osataan-> osaan keskittyä ja fiilis on hyvä-> en nää mitään muuta -> Hupu on ihan 100% messissä ja tekee kivasti ja kaikki toimii ja molemmilla on hyvä fiilis vs. olen jostain epävarma, oma keskittyminen rakoilee -> Hupu menee hitaaksi, epävarmaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä, kun ne merkit on meille iso ongelma kun "ne on niin hitaita ja huonoja", niin huomasin ennen merkille lähetystä aina katsovani ympärilleni (siis esim. ojangossa) että onko jossain ihmisiä jotka näkee. Ja jos koira menee huonommin kuin parhaimmillaan, niin oikeen rinnasta kouraisee että oushit, nyt kaikki näki tän. Huvittavaa, eikös.

siitä Hupun toimimisesta, Hupu tuntuu olevan monissa tilanteissa sellainen pieni söpö peili sille mitä mun päänsisällä liikkuu. En ole ihan varma pitäisikö tätä viedä eteenpäin siitä näkökulmasta että Hupu pitäisi opettaa sietämään mun epävarmuutta, vai pitäisikö mua vaan yrittää kouluttaa sietämään itseäni. En tiedä.

Lisää Hupun toimimisesta, otetaas se merkki, "se hidas, löysä merkki", ainainen ongelma, tehty ja ahdisteltu jos jossakin koulutuksissa kunnes siitä on tullut entistä huonompi kun siihen liittyy sellainen negativiinen tunnelataus. Jos merkin taakse laittaa lelun kotipihassa, menee koira sinne silti sellaista korkeaa laukkaa, ei niin suoraviivaisesti ja asenteella kuin tahtoisin. (siis meneehän se joo kovaa, mutta jotain puuttuu) Eilen tehtiin iltasella kotona ilman mitään palkkoja seuruuta, jääviä ja luoksaria (vitsit kuinka kivasti teki!) ja sitten sanoin Hupulle että odotas haen kuiteski sisältä jonku lelun. Palkka meni sitten merkin taakse, ja jestas että se ampui sinne merkille. Jotta Hupun palkalla on suurempi merkitys, sen pitää olla tehnyt jotain ensin? Ajattelin nyt testata niin että aina kun tehdään jotain palkattomuuksia niin palkaksi pääsee merkille jonka takana on lelu. Jos se miljoonan toiston jälkeen muuttaisi mielikuvan merkistä, en tiedä, mutta kokeillaan. Se on nyt meidän yksi projekti.Olen myös miettinyt että lelulla palkkaamista pitäisi käyttää ehkä aika säästeliäästi, Hupu tuntuu olevan parhaimmillaan ennen ekaa lelupalkkaa, ennen tokaa myös vielä ok, sitten alkaa jo hieman latistua.

Toinen proggis on sivulletulo vaikeissa paikoissa, se mitä duunataan siellä agikisoissa

Kolmas on häiritty kontakti marko häiriöillä, jos sen oppii, niin oppii ehkä mitä tahansa

Neljäs on suoraan peruuttaminen sivulta, "pilaa" aina meidän seuruut viimeistään kun peruutus on huono. Osaan nykyisin jo jos mulla on ruokakuppi kädessä, heh.

Viides on sivulletuloasenne. Ollaan nyt tehty kotona ruokakupilla sivulla pyörimistä suullisella käskyllä, ja kun pyörimisestä lävähtää sivulle tarpeeksi nopeasti niin saa ruuan. Vaikuttaa aika kivalta. tähän liittyy myös luoksetulon vika pätkä.

Kaukoissa pitäis lisätä etäisyyttä niille kunnon vaihdoille, nyt ollaan ehkä viidessä max. kymmenessä metrissä.

Seitsemäs on määrätietoisuus ja säännöt. Myös mulla on nykyisin sääntöjä. Nuuskiminen on kielletty. Nurtsinsyönti on kielletty. Ollaan saatu näihin aika hyvä rutiini kotipihassa ihan leikkimisen, puiden kiertelyn, yhden hypyn agitreenien lomassa. Ei oo tarvinut taistella enää juurikaan, kerta riittää, ja kiellon jälkeen se on aktiivisesti tekemässä sitä mitä ikinä tehdäänkään. Nyt mulla ois iso ja vaikea vastuu siirtää tää muuallekin. Muuten mennään treeneissä vain hyvän kautta ja vahvistellaan palasia ja kokonaisuuksia, treenataan silloin kun tekee mieli treenata.

Ollaan siis nyt paristi otettu jotain pientä tokoa, ja Hupu on tuntunut kyllä ihan tosi hyvältä.

Agissa jatkuu kontakti- ja keppitreenit..Kun on vierestä seuraillut esim. kilttipoikaputkiaivomies-Jayn kehittymistä, niin ompahan tuossa Hupussa vähän enempi väännettävää ;) Jay kun on vähän sellainen kaveri että kun sille saa kerrotuksi että tätä sulta toivotaan niin se yrittää ihan 150% että saisi toivotun asian tehtyä oikein (ainoastaan joku ohjaajan kädessä oleva pallo voi sitä joskus herpaannuttaa), Hupu on välillä vähän sitä mieltä että ei ne sovitut suoritustavat niin tärkeitä oo jos on esim. kiire tai ohjaaja ite ei oo skarpeimmillaan, mutta voi miten mä niin siitä tykkääkään kaikkine ominaisuuksineen ja haasteineen<3 Ja se agi, siitäkin niin tykkään, mä oon kyllä niiiin syttynyt siihen ja meillä on ihan kauheen hauskaa yhdessä koirani kanssa :)

Laitetaas vielä joku video loppuun, Haminan hellekisat pari viikkoa sitten. Eka rata oli aika huono mutta muuten ihan mukavasti pikkuvirhein, mukavaa oli että hellesäässä vika rata oli fiilikseltä paras https://www.youtube.com/watch?v=8SlVkjXAEFk&list=UUPmrFEh4DBSSyROIFv2qdHw